Pohdintaa kestävän kehityksen toteutumisesta omalla opetusalalla

KESTÄVÄN KEHITYKSEN TOTEUTUMINEN OMALLA OPETUSALALLA JA KOULUTUSKONTEKSTISSA

                                    Minä ammatillisena opettajana

                Ekologinen              Kestävä kehitys              Työhyvinviointi

                        Sosiaalinen                                  Kulttuurinen

                                                    Taloudellinen

Työhyvinvoinnissa merkityksellistä on hyvä työyhteisö, johon sisältyy työyhteisön, esimiehen ja kollegoiden tuki. Työterveyshuollon riittävät palvelut tulee työhyvinvointia. Työntekijöiden jaksamisessa auttaa virkistäytymispäivät, koulutusmahdollisuudet ja työn pitäisi olla sopivan kuormittavaa. Useimmat kokevat, että on tärkeää nähdä työnsä tulokset, eli se on motivoivaa opettajan työssä, että oppilaat oppivat. Kun osaaminen vastaa työtehtäviä, niin se edesauttaa jaksamisessa ja työhyvinvoinnissa. Työssäjaksamiseen auttaa se, että työpaikalla hyväksytään erilaisuus ja se, että voi vaikuttaa omaa työtä koskeviin päätöksiin. Työhyvinvoinnille on tärkeää, että työpaikka on turvallinen, että siellä ei ole esimerkiksi sisäilmaongelmia yms.

Nämä kaikki pätevät myös tulevalla koulutusalallani sosiaali- ja terveyspuolella. Työyhteisön merkitys on todella tärkeä, ja sen merkitys vain korostuu, kun aloittaa uutena, kokemattomana uudessa työyhteisössä ja uusien haasteiden edessä. Sopiva kuormittuvuus on myös todella tärkeää, jotta työtä jaksaa pitkään ja kokee sen mielekkäänä. Kuormitustekijät voivat väliaikaisesti olla korkealla, mutta pitkittyessään ne voivat olla todella haitallisia työntekijälle. Mielestäni työyhteisölle on rikkaus, että opettajat ja oppilaat ovat erilaisia, olisi melko tylsää oppilaille, jos kaikki opettajat opettaisivat samalla tavalla. Luottavaisessa työyhteisössä kaikkien vahvuudet ja toisaalta myös kehittämisen kohteet tunnistetaan ja tunnustetaan. 

Ekologinen kestävyys voi tarkoittaa esimerkiksi materiaalien, energian ja veden säästöä. Siihen kuuluu myös ympäristöystävälliset hankinnat, kuten myös uudelleenkäyttö, kierrätys ja lajittelu. Egologista kestävyyttä edesauttaa myös säästävät ja vähäpäästöiset liikkumistavat. Tärkeää on myös vaarallisten aineiden turvallinen käsittely ja varastointi.

Sosiaali- ja terveysalan ammatillisessa koulutuksessa ja oppilaitoksessa voidaan ja pitää kiinnittää huomiota näihin asioihin. Sähköt sammutetaan, kun laitteita tai esim. valoja ei tarvita, veden käyttöä voidaan vähentää eri ratkaisuilla, Huonekalujen ja laitteiden kierrätystä voidaan toteuttaa mahdollisuuksen mukaan. Kun tehdään esim. vierailuja oppilaiden kanssa lähistölle, voidaan mahdollisuuksien mukaan käyttää julkisia tai mennä pyörillä tai jalan. Ruokalassa ja muuallakin lajitellaan jätteet. 

Taloudelliseen kestävyyteen liittyy taloudellisuus, ekotehokkuus ja elinkaariajattelu. Näitä voidaan toteuttaa mm. hankinnoissa, materiaalien ja energian kulutuksen vähentämisessä, tavaroiden uudelleenkäytössä sekä jakamalla, vuokraamalla ja lainaamalla tavaroita. Jätteiden lajittelu ja kierrätys on tärkeää taloudellisen kestävyyden kannalta. On hyvä käyttää reilun kaupan tuotteita. Rakennusten korjaus ja kunnossapito lisää taloudellista kestävyyttä. Tärkeää on huomioida myös kuljetusten optimointi. Tilojen käyttöasteella ja monikäytöllä voidaan myös lisätä taloudellista kestävyyttä.

Oppilaitoksen opettajanhuoneessa ja oppilastiloissa voidaan käyttää reilun kaupan tuotteita. Huolehditaan oppilaitoksen kunnosta, mm. ilmoittamalla kiinteistöhuoltoon, jos huomataan jotakin epäkohtia. Jätteiden kierrätykseen on huomioita selvillä merkinnöillä varustetut astiat, että jokainen osaa laittaa varmasti oikeaan paikkaan jätteet. Oppilaille puhutaan taloudellisen kestävyyden asioista ja pyritään ottamaan huomioon taloudellinen kestävä kehitys jo hankintoja suunniteltaessa. 

Kulttuuriseen kestävyyteen kuuluu paikallisten kulttuuristen perinteiden ja tapojen sekä kulttuuriympäristön vaaliminen. Oppilaitosten arjessa oleva monikulttuurisuus kuuluu myös kulttuuriseen kestävyyteen osana.

Sosiaali- ja terveysalan oppilaitoksessa kulttuuristen perinteiden ja tapojen vaaliminen voi näkyä esimerkiksi silloin, kun oppilaat suunnitettelevat toimintatuokiota työssäoppimisjaksoille. Myös itse oppilaitoksessa voidaan huomioida vuoden kierto ja erilaiset perinteet. Monikulttuurisuus on iso osa oppilaitoksia, koska oppilaita tulee eri kulttuureista. Monikulttuurisuudesta on hyvä keskustella oppilaitoksissa siitäkin näkökulmasta, että meillä on Suomessa myös saamelaisia ja romanikulttuurin edustajia. 

Työsuojelun näkökulma on sosiaalisen kestävyyden ydintä. Sitä ohjaa muun muassa työsuojelulaki, pelastuslaki, yhdenvertaisuuslaki ja tasa-arvolaki. Sosiaaliseen kestävyyteen kuuluu työympäristön turvallisuus, terveellisyys, viihtyisyys ja esteettömyys. Sosiaalista kestävyyttä lisää myös henkilöstön ja opiskelijoiden hyvinvointi, terveys, jaksaminen ja tasa-arvoinen kohtelu. Eettiset, turvalliset ja terveelliset hankinnat ovat myös osa sosiaalista kestävyyttä. Syrjäytymisen, syrjinnän, fyysisen ja psyykkisen väkivallan ehkäisy ovat tärkeitä keinoja lisätä sosiaalista kestävyyttä. Tärkeäksi koetaan myös avoimuus, yhteistoiminta ja osallistumisen mahdollisuudet sekä verkottuminen ympäröivään yhteiskuntaan.

Näiden asioiden pitäisi olla tietyllä tavalla itsestäänselvyyksiä, mutta valitettavasti meillä on edelleen tekemistä esimerkiksi esteettömyyteen liittyvissä asioissa. Myös monet oppilaitokset kärsivät sisäilmaongelmista. Työ- ja oppimisympäristön viihtyisyyteen voimme jokainen vaikuttaa omalla käytöksellä. Väkivallalle pitää asettaa nollatoleranssi. Ryhmäyttämiseen on hyvä panostaa, kun uudet oppilaat saapuvat oppilaitoksiin. Opiskelijoilta on hyvä kysyä mielipiteitä ja ideoita viihtyisyyden lisäämiseksi ja osallistuttaa heitä. 

Kestävä kehitys on ammatillisella puolella yhteinen painotus. On tärkeää muodostaa jatkumo, joka ulottuu yli kouluasteiden. Jotta koulu olisi uskottava, sen on tärkeää toimia itse periaatteiden mukaisesti. Johto on tärkeässä roolissa kestävän toimintakulttuurin edistäjänä. Kestävän kehityksen näkökulman on ulotuttava kaikkeen toimintaan, myös silloin, kun työskennellään ulkopuolisten toimijoiden kanssa. Oppilaitoksissa, kun käytetään kalusteita, työvälineitä, aineita, kalusteita, koneita, laitteita ja elintarvikkeita, syntyy uusiokäyttöön tai kierrätykseen kelpaavaa materiaalia tai jätettä. Kiinteistöjen rakentaminen, ylläpito ja käyttö vaikuttaa ympäristöön. On tärkeää myös huomioida jätelaki, kunnalliset jätehuoltomääräykset, kemikaalilainsäädäntö ja terveydensuojelulaki eri oppilaitoksissa, myös omalla opetusalallani. 

Lähteet:

Laininen, Erkka & Manninen, Laura & Tenhunen, Risto. Näkökulmia kestävään kehitykseen oppilaitoksissa. 2006 OKKA-säätiö.

OAJ.fi/blogiartikkelit/OAJ-blogi/2020/