Aloitin jo kerran nämä opinnot nelisen vuotta sitten. Elämällä oli kuitenkin tuolloin osalleni muita suunnitelmia ja jouduin lopettamaan opinnot heti alkuunsa. Nuoren perheenjäsenen kuolema ja heti perään mieheni vakava sairastuminen, jonka seurauksena oikean puolen halvaantuminen, vaati voimia ja oman pääni pitämistä kasassa. Olin perheeni ainoa aikuinen, joka yritti parhaansa mukaan hoitaa perheen asioita kuntoon. Oli pakko pistää asiat tärkeysjärjestykseen. Mutta elämä on mennyt kovasti eteenpäin tuosta ajanjaksosta ja mieheni kuntoutuminen on edistynyt, joten nyt taas uusin voimin ja innokkaana näiden opintojen kimppuun.
Oli mielenkiintoista täyttää ossia eli osaamisen osoittamista osaamistavoitteiden mukaisesti. Piti pysähtyä menneen äärelle ja miettiä, mitä kaikkea sitä onkaan tullut tehtyä vuosien varrella. Elämänpolkuni ei ole ollut se suoraviivaisin, vaan olen tehnyt monia opintoja ja ollut monessa eri työpaikassa ja jopa eri aloilla. Mutta kaikki työkokemus on ollut arvokasta ja auttaa minua nykyisessä esimiestyössäni. Innostuin yhtenä iltana kirjoittamaan tuonne ossiin tosiaan monenlaista. Eniten minulla on kokemusta kansainvälisyyteen ja erityispedagogiikkaan liittyvistä asioista. En ole koskaan opettanut ammatillisella puolella, mutta joitakin vuosia varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ala- ja yläkoulussa, lukiossa sekä kansalaisopistossa.
Eilen minulla oli henkilökohtainen keskustelu tuutoreideni kanssa. Sain sieltä näkökulmaa ja ajateltavaa osaamisen osoittamiseen. Erityisesti jäin pohtimaan opetusharjoittelua, joka jännittää varmasti eniten näistä kaikista. Sain neuvoksi pohtia harjoittelua laaja-alaisemmin, mikä oli hyvä ohje. Itse kun olen lähinnä ajatellut suorittaa opetusharjoittelun lähihoitajapuolella, mutta täytyykin vielä pohtia asiaa ja tutustua eri mahdollisuuksiin. Erityisen iloiseksi teki tuutoreilta saamani osaamisen osoittamisen hyväksyminen tuon keskustelun jälkeen. Hip hei hurraa, siitä ne opinnot jatkuu ja kiirettä minulla ei ole. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti